~ Vauhdikas hyppytunti

Tiistaina meillä oli taas estetunti, ja parin viikon vaihtelun jälkeen menin Apollolla! Ennen tuntia olin innoissani, sillä Apollon selkään olinkin jo vähän kaivannut takaisin. Alkuverkoissa A oli reippaana, se astui kyllä hyvin alle eikä mun tarvinnut ollenkaan keskittyä eteenpäin pyytämiseen, päinvastoin. Suuhun oli vähän vaikea saada tuntumaa ja Apollo kulkikin vähän pohkeen edessä. Käyntivoltit ja -kaarteet sujui hyvin, ravitehtävistä ei sitten tarvitse puhuakaan. Ravissa A kulki pää ylhäällä, selkä alhaalla, enkä meinannut saada suuhun mitään kontrollia. Yritin asetella ja taivutella heppaa volteilla ja erilaisilla kaarevilla urilla, mutta aika heikoin tuloksin. Apollolla oli kaikilla volteilla ulkolapa ihan omalla radallaan, ja heppa tuntui muutenkin tosi jännittyneen kankealta. 

Pian ravitehtäviin lisättiin mukaan toisella pitkällä sivulla ravipuomit loivalla kolmikaarisella, ja pikku hiljaa Apollo alkoi jopa asettumaan ja taipumaan nätimmin, kun sen piti keskittyä ja vähän sovitella jalkojaan puomien väleihin. Pian verryttelyyn otettiin mukaan laukannostot, ja ensimmäiset askeleet olivat melko tahmeita. Tehtäväksi annettiin lisätä laukkaa kevyessä istunnassa, ja tehtävän ansiosta Apollon laukkakin alkoi pyörimään ja vauhti löytyi hepasta itsestään. Vastaavasti laukkalisäysten jälkeen alettiin kokoamaan laukkaa suoralla uralla, ja Apollo kokosi itsensä kohtalaisen hyvin.

Molempiin suuntiin laukkaamisten jälkeen otettiin välikäynnit. Käveltiin siis pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen otettiin alkuverkassa tehdyn loivan kolmikaarisen yksi este verkkaesteeksi, joka olikin korotettu pystyksi. Varsinaisena estetehtävänä oli lähestyä loivan kolmikaarisen pystyesteitä kolmikaarisen sijaan kahdeksikkona. Tehtävää tuli jatkaa niin kauan, kunnes se sujui, eli lähestymiset olivat hyviä, tiet suoria, ja laukat hypyn jälkeen myötälaukkoja. Jokaisesta esteestä tultiin puhtaasti yli ja vaikka laskeutuessa ei laukat aina olleetkaan oikeat, A oli lopputuntia kohden aina vain mukavampi ratsastaa. Hyppyjen jälkeen otettiin vielä kevyet loppuhölkät ja käveltiin pitkin ohjin. Toi heppa vaan on mun rakkauspakkaus, ei siitä pääse yli eikä ympäri ♥.

~ Kanin hoitoa ja kalastusta

Tällä kertaa ei ookkaan heppapostaus, vaan ajattelin päivittää tänne bloginkin puolelle ihan vaan muun elämän kuulumisia. Älkää säikähtäkö, sillä postaus sisältää paljon ylipositiivisia ylistyssanoja. Jos tuntuu pahalta, voit skipata.

Ensinnäkin, viime keskiviikkona eli 8.10, meidän taloon saapui mun kaverin Iidan kani Leia hoitoon. Luultavimmin kani on meillä ainakin viikon, todennäköisesti jopa kaksikin. Leia on luppakorvainen söpöläinen, joka valloittaa kaikkien sydämet jo ensisilmäyksellä. Kani ei asu ihan tavalliseen tapaan normaalissa häkissä, vaan oon väsännyt sille ite pahvilaatikkoasunnon. Siellä Leialla on vähän enemmän liikkumatilaa ja kaikinpuolin isompi tila oleskella.

Leia ei erityisemmin perusta hellyydestä ja huomionosoituksista, vaan viettää aikaa mieluummin yksikseen. Pienen räpiköinnin ja mörinän jälkeen kyllä suostuu syliinkin silitettäväksi. Me ollaan iltaisin aika paljon vietetty aikaa mun huoneessa, jolloin oon nostanut sen pahvilaatikostaan pois tutkimaan muuta huonetta. Eniten se viettää aikansa silti mun sängyn alla, vaikka kyllä se muunkin huoneen on läpikotaisin tutkinut.

Toinen juttu mistä halusin tulla päivittelemään, oli viime sunnuntai. Silloin mulle tapahtui jotain sellaista, mitä ihan jokainen ei pääse kokemaan. Pääsin nimittäin Dan Tolppasen ja Samuli Huhtalan, eli Rähinä Recordsin Uniikin Ja Spektin, sekä viiden muun voittajan kanssa kalastusreissulle Porvoon Rönnäsiin. Päivä oli ihan huippu! Ihan koko päivä meni kuin unessa, automatkat, ruokatauko, kalastus merellä, kaikki ihan sanoinkuvaamatonta.  Tuntui tosi epätodelliselta päästä viettämään kokonainen päivä artistien kanssa, joita ite on ihaillu jo monta, lähemmäs kymmenen vuotta. Dani ja Samuli oli molemmat tosi mukavia, ja voin lyödä vetoa että toi kokemus oli niiiin monta kertaa parempi, kuin ykskään mahollinen meet&greet tai bäkkäritapaaminen tai mikään. En voi edes sanoin kuvailla niitä tuntemuksia mitä sen päivän aikana kävin läpi. Entistä paremman päivästä teki meidän voittajaporukka, jossa kaikki oli hyvällä ja rennolla mielellä mukana.

ps. Joku kuitenkin kysyy, niin kilpailu joka me osallistujat voitettiin, oli riimikilpailu, jonka järjesti www.fisuun.fi. Kilpailussa piti jatkaa riimittelyä kalastusreissusta annetun alun perään, jonka lopulta arvostelivat Uniikki ja Spekti. Siinä kilpailussa voittajia oli kolme, ja mä olin yks niistä ! Toiset kolme voitti ton kalastusreissun samaisen sivun toisesta kilpailusta, jossa piti äänestää(?) henkilöä joka saisi eniten kalaa, ja siinä kisassa voittajat arvottiin.

~ Leikkitunti Bailalla + katsaus viime viikonloppuun

Moips taas vaan kaikki :) Tiistaina meillä olikin ekaa kertaa tällä kaudella leikkitunti, eli mentiin normaalia rennommin ja tarkoituksena että mahdollisimman moni olis mennyt ilman satulaa. Olin toivonut Donnaa, mutta sainkin Bailan. Oon kyseisellä ruunalla leikkinyt monta kertaa ennenkin, ja ennen tuntia mua ärsytti ihan suunnattomasti. Oisin niin paljon mennyt melkein kellä tahansa muulla hepalla, sillä Baila on vähän vanha, kankea ja hidas, eikä sitä saa eteenpäin millään. Pohjetta kuuntelee, mutta hyytyy yhtä nopeasti kun reipastuukin, ja raipalla napauttaessa protestiksi tulee pukki eikä vauhti muutu mihinkään.

 Alkuverkaksi leikittiin "Seuraa johtajaa", eli kaikki kuljettiin jonossa ja toistettiin jonon johtajan teettämät tehtävät. Johtajien johdolla ravailtiin, pujoteltiin tolppia, kiemurreltiin, kaarreltiin, hypättiin kavalettia, tehtiin siirtymisiä, avoja ja väistöjä. Kun oli mun vuoro olla johtaja, niin tehtiin pohkeenväistöjä keskihalkasijalta uralle. Tultiin kaks kertaa ja tehtiin väistöt molempiin suuntiin. Väistöjen välissä ja jälkeen tehtiin pitkällä sivulla ravilisäys, joka teki Bailalle ainakin ihan hyvää.

Seuraa johtajaa -leikin jälkeen oli vuorossa "Talli palaa", jonka tarkoituksena on siis ehtiä johonkin toiseen talliin joka "ei pala". Meillä talleina oli maneesin kirjaimet, ja kun keskelle jäänyt ratsukko huusi "Talli palaa, pakko vaihtaa" niin törmäysriskit kasvoivat mutta kaikilla oli hauskaa kun laukattiin päätä pahkaa tyhjään talliin. Baila ei alkuun oikein hiffannut leikin ideaa, mutta kyllä vanhuskin pikku hiljaa innostui ja nosti laukan pienillä avuilla mutta samaan tapaan myös pysähtyi. Taidettiin kerran jäädä keskelle, mutta muuten selvittiin joka kierroksella uuteen talliin.

Talli palaa:n jälkeen taidettiin leikkiä ensin väripeiliä, ja sen perään sitten ihan tavallista peiliä. Väripeilissä pärjättiin ihan hyvin sen ansiosta, että Baila oli isoaskelisin hevonen koko tunnilla. Muilla oli ponit (paitsi Paula meni Lorenzolla), joten niistä ei ollut mitään vastusta. Päästiinkin kahdesti kunniakierrokselle sillä ensimmäisellä kierroksella tuli tasapeli, mutta toisella kierroksella oltiin selviä voittajia. Kun meistä tuli jääneitä vaihdettiin tavalliseen peiliin, ja siinä olikin Bailalla kääntymistä. Ei hirveän kauaa ehditty olemaan jääneitä, kun pienet ja pikaiset pikkuponit ehtivät maalilinjalle.

Peilien jälkeen otettiin käyntikisa maneesin päästä päähän, ja isoaskelisilla hevosilla voitto oli kaksinkamppailu mun ja Paulan välillä. Lore otti pari raviaskelta, minkä ansiosta Paula joutui pysäyttämään heppansa eli me Bailan kanssa voitettiin ! Kunniakierroksella Baila suostui sentään laukkaamaan, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan.

 Kävelykisan jälkeen oltiin vielä viestiä, ja samassa joukkueessa meidän kanssa olivat Paula ja Lore, Camilla ja Jere sekä Anni ja Cilla. Viestiradalla oli ensin tolppien pujottelu, sitten kavaletti ja lopuksi päädyssä kahdeksikko kahden puomin välistä. Baila oli tahmea, mutta muiden vauhdikkuuden ansiosta kuitenkin voitettiin. Päästiin vielä yhdelle kunniakierrokselle, ja Baila hyytyikin heti kierroksen jälkeen. Sitten käveltiinkin jo loppukäynnit ja tunti oli paketissa.

Sitten vielä, otsikossa lupailin katsausta viime viikonloppuun. Viikko sitten perjantaina olin Nean kanssa ja käytiin kävelemässä ja kuvailemassa. Vietettiin tyttöjen iltaa ja aattelin jakaa täällä muutamia kuvia meidän kuvausreissusta :)

~ Koulurääkkiä

Viime tiistaina meillä oli kunnon koulutuuppausta taas pitkästä aikaa. En mennytkään Apollolla, kuten normaalisti, vaan listoissa nimeni vieressä lukikin Donna. Oon menny Donnalla aika vaihtelevasti, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina sen selkään pääseminen on yhtä iloinen yllätys. Donna on aika massava pv, jolla on lyhyet askeleet mutta ratsastettavuudeltaan tamma on mun mieleen. Kapasiteettia löytyy niin este- ja koulupuolella, ja näin silloin tällöin Donna on tosiaan kiva vaihtoehto ratsastettavaksi. Vaikkakin D on edestä melko raskas ja tukeutuu ratsastajan käteen aikalailla, mä tykkään tosta hepasta, ja se on ehkä palkitsevinta ikinä kun sen saa käyttämään takapäätään ja kantamaan itse oman päänsä.

Tunnilla tehtiin alkuun käynnissä voltteja ja pysähdyksiä - haettiin heppoja tuntumalle. Jo alkutunnista Donna oli työskentelytuulella, ja mun oli melko helppo lähteä sen kanssa ettimään oikeeta rytmiä ja takajalkoja alle. Alkutunti meni ihan kivasti, Donna oli ollut tunnilla just ennen mua joten sillä oli jo lihaksetkin lämpiminä niin työskentely oli normaalia helpompaa. Alkuverkkojen jälkeen otettiin jalustimet kaulalle ja alettiin kunnolla töihin. Tunnin pääaiheena oli pohkeenväistöt ja avotaivutukset, ja noin näppärällä tammalla tehtävät sujuivat yllättävän hyvin. Väistöt meni kivasti, eikä takaosakaan jäänyt pahasti jälkeen. Avoissa heppa kuunteli apuja ja oli muutenkin kuulolla aika mallikkaasti, ja mun omasta mielestä avot sujuivatkin tolla tunnilla meiltä varmaan parhaiten. 

Ravitehtävien jälkeen Donna tuntui kädelle tosi hyvältä. Sen kanssa oli helppo aloittaa laukkatyöskentely, kun pystyi luottamaan siihen että se pitää itsensä edes jotenkin kasassa. Laukassa haettiin pyörivää rytmiä ja tehtiin temponvaihteluita. Tehtävä oli Donnalle hyväksi, sillä takaosakin joutui kunnolla hommiin ja sitä kautta se oli mukavampi ratsastaakin. Loppuverkoissa oli itellä voittajafiilis kun heppa tuntui rennolta, myötäsi kaulasta ja pärskähti pari kertaa. Kaikin puolin onnistunut tunti, etten sanoisi.

ps. Joo joo, tiedetään, kuvat on heilahtaneita ja epätarkkoja - syyttäkää maneesin valaistusta, no can do.